Punainen mekko on kertomus pienessä pohjalaisessa kaupungissa asuvan Nooran urasta prostituutioituna. Tämän tyyppistä kirjallisuutta on Suomessa julkaistu suhteellisen vähän, ja ehkä siksi kirja saikin aikanaan niin paljon huomiota. Ja toki kun pakettiin lisättiin vielä se, että tarina perustuu löyhästi kirjailijan omiin kokemuksiin niin mediahuomio oli taattu (sitä kirjailija ei suostu myöntämään kuinka löyhästi se hänen omiin kokemuksiinsa perustuu). Noin kaunokirjallisessa mielessä romaani on aika paljas ja päähenkilö lähinnä hukassa sekä itseltään että lukijalta. Mutta prostituutio myy ja kustantaja tekee bisnestä, joten tottakai tällainen teos julkaistaan.
Teoksen päähenkilö parikymppinen Noora ei ole kiinnostunut opiskelusta saati työnteosta (eikä vaikuta olevan kiinnostunut oikein mistään muustakaan), joten hän päätyy helpon rahan toivossa ensin strippariksi ja sitten prostituutioiduksi. Siinä se perusidea. Tiilikka on kyennyt rakentamaan Nooran hahmoa sen verran, että kyseessä on kehitystarina - eli Noora muuttuu tarinan kuluessa. Ongelmana kuitenkin on, että Nooran hahmoa ei syvennetä kovinkaan paljon vaan hän jää lukijalle varsin etäiseksi. Noora edustaa henkilöhahmona sitä "mikään ei tunnu miltään, antakaa rahaa"-tyyppiä, joita parikymppisten väitetään nykyään edustavan. Ehkä he edustavat, ehkä eivät, mutta mielestäni kirjallisuudessa apaattinen ameebailu ei toimi. Haluan välittää päähenkilöstä, tai edes sivuhenkilöistä.
Voi tietysti olla, että olen itse lukijana turhan vaativa. Olen lukenut useita ulkomaalaisia prostituutiota käsitteleviä klasikkoromaaneja (tulen blogaamaan niistä myöhemmin) eikä tämä teos pääse aiheen käsittelyssä lähellekään niitä. Itseasiassa jos Tiilikka ei olisi kertonut itsekin harjoittaneensa prostituutiota niin en usko, että kirja olisi saanut sellaista huomiota kuin se ilmestyessään sai. Tällaisessa kirjallisuudessa on se ongelma, että jos lukija ei ole koskaan aikaisemmin lukenut mitään aiheeseen liittyvää häntä on helppo 'järkyttää'. Sen sijaan minun kaltaiseni lukijat kaipaisivat uusia näkökulmia, syvällisiä henkilöhahmoja ja jotakin erilaista. Kirja oli sinänsä helppolukuinen ja luinkin sen yhdessä illassa, joten siinähän se meni vaikka ei paljon antanutkaan. Mitään pohdiskeltavaa kirja ei minulle sen kummemmin tarjonnut.
Kirjan ansiokkaasta aiheesta ja Tiilikan rohkeudesta tulla julkisuuteen - ja puhua prostituutioitujen kokemuksista - teokselle irtoaa kolme tähteä. Neljään tähteen olisi vaadittu samaistuttavampi päähenkilö ja enemmän kirjallisia ansioita.
| Nimi:Punainen mekko |
| Kirjoittaja:Elina Tiilikka |
| Kustantaja:Gummerus |
| Julkaisuvuosi:2010 |
| Rappion syy:Prostituutio |
| Kannattaako ostaa? Ehkä pokkarina. |
| Arvio:★★★☆☆ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti